Muutto ja yrittäjyyspohdintoja

Muutto ja yrittäjyyspohdintoja

Tein yhden uudenvuodenlupauksen. Päätin ryhtyä rohkeasti kertomaan unelmistani, tavoitteistani, suunnitelmistani ja ajatuksistani ihmisille. Se ei ole minulle helppoa eikä luontaista, mutta päätin uskoa, että ihmiset haluavat auttaa, jos tietävät, mitä haluan tehdä. Sitä paitsi elämä on elettäväksi tehty. 

Niinpä kerroin vuodenvaihteessa julkisesti myös ensimmäisestä haaveestani tälle vuodelle: suuremmasta kodista perheellemme. Vuosi on vasta aluillaan, mutta tämä toive on toteutumassa! Uusi koti killuu mielessäni kuin pienenä jalokivenä, joka se todella on. Kaunis ja hyvin hoidettu kaupunkiasunto keskellä ihaninta aluetta. Emme siis muuta kauas nykyisestä kodista; arki säilyy melko ennallaan, mutta tilaa saamme yhden huoneen verran lisää. Ja astianpesukoneen. Olemme viiden vuoden ajan tiskanneet käsin astiamme, koska keittiöön oli mahdotonta asentaa astianpesukonetta. Iloitsen myös pikkuruisesta saunasta ja pesutornista, koska tilaan mahtuu isompi pyykkikone kuin nykyisessä kodissa on. 

Ihmeellistä on monen muun asian lisäksi se, että olen haaveillut tästä uudesta kodista jo pitkään – ja sen pohjapiirros muistuttaa melko tarkasti sitä, jonka olin piirtänyt viime kesänä vihkoon unelmia suunnitellessani. Kaikki huoneet ovat täsmälleen samassa järjestyksessä, kuin tuossa pohjapiirroksessa. Uudessakin kodissa katto on korkealla, mikä tuntuu kivalta. Päädymme jälleen lähemmäs Pyhän Henrikin kirkkoa, jonka puutarha veti puoleensa kauneudellaan ennen kuin olin edes ajatellut, että voisimme joskus asua täällä. 

Haikealta jollain tapaa tuntuu jättää nykyinen, aidosti tämän perheen elämässä ikimuistoinen koti. Lapset olivat päiväkoti-iässä, kun muutimme tähän, kävivät Nunnalassa hyvässä hoidossa – ja vaikka he ovat kasvaneet tietysti valtavasti, sitäkin enemmän minä itse olen löytänyt elämälleni suuntaa tässä asuessa. 

Yrittäjäksi ihan oikeasti

Ensimmäistä kertaa olen nyt mieltänyt itseni myös päätoimiseksi yrittäjäksi. Ja ihan totta, tällä kertaa minulla ei ole mitään kanttorin viransijaisuutta tai edes puolikasta sellaista meneillään. Tästäkin olen haaveillut mutta pitänyt jalkaa silti ovenraossa muualle jatkuvasti. Kysymys on kuitenkin ennen kaikkea valinnanvaikeudesta: minä rakastan töitäni, niin kanttorina, opettajana kuin laulajanakin toimimista. Olen myös ollut kokeilunhaluinen; onhan tässä testailtu niin laukkumyyjän, visualistin, mallin, maatalouslomittajan, siivoojan, kuin iltapäiväkerhon tädinkin urat. 

Kaikesta tuosta olen saanut valtavat määrät ystäviä ja oppinut itsestäni seuraavanlaiset seikat:

– Olen itsenäinen ja haluan olla joko kokonaan vastuussa tai en ymmärrä kokonaisuutta lainkaan

– Olen ennen kaikkea laulaja!

– Laulunopetus on intohimoni

Olen ajatellut, että mitä jos minäkin ansaitsisin elämääni viimein jonkinlaista rauhaa! Kohtuullisia työtunteja ainaisen 12h/vuorokaudessa työskentelyn sijaan ja työn, joka antaa iloa itselle ja jotain todella arvokasta toisille. Haluan myös harjoitella ja kehittyä itse laulajana ilman, että muutaman tunnin harjoittelu päivässä kaataa talouttani.

Katselin muiden laulunopettajien hinnastoja tällä seudulla ja hämmästyin, kun tajusin, että olen myynyt tunteja lähes kaupungin edullisimmin hinnoin. Tein kirjanpitäjän avustuksella tarkat laskelmat yritykseni tuloista ja menoista vain todetakseni, että jos aion todella ainoastaan pyörittää studiota elääkseni, hintoja on nostettava reilusti heti. 

Tietenkin tuollainen toisaalta säikäyttää; minussa on puoli, joka mielellään tekisi mukavia juttuja rahaa ajattelematta. Mietin rakkaiksi käyneiden asiakkaiden, oppilaideni reaktioita – mutta mietin, että kukaan heistä tuskin ajattelee, että en ansaitsisi järkevää palkkaa tekemästäni työstä! Ja löydän varmasti tavan palvella jokaista myös niin, että en myy aikaani alihintaan.

Siispä: tervetuloa, ihana, uusi elämä! Tervetuloa, uusi rauha. Olen valmis nyt.