Laulu on toiselta nimeltään vokaalitaidetta, mikä on omiaan hämmentämään laulunopiskelijan suhdetta konsonantteihin. Itsekin olen kärsinyt suoranaisesta konsonanttien pelosta, ja toisaalta harjoitellut niiden “sylkemistä”, että esimerkiksi saksan kieli kuulostaisi edes vähän siltä kuin pitää.
Konsonantit, erityisesti ne vaikeina pidetyt erilaiset s- ja r-soinnit, ovat kuitenkin todellinen lahja vokaalitaiteilijalle! Kun ne tuotetaan oikein, keho aktivoituu ja ilmavirta nopeutuu hetkeksi, mikä antaa konsonanttien jälkeen virtaaville vokaaleille soinnin. Ah, ilmavirta – en milloinkaan lopeta kehumasta tätä kalleinta aarrettamme! Konsonantit saadaan kuuluville siten, että riittävän nopea ilmavirta ohittaa kunkin konsonantin vaatiman muodon suussa. On huomattava, että kohtuullisen kevyt lihastyö suussa riittää sopivaksi vastukseksi ilmavirralle, jotta konsonantit saavat soinnin. Ongelmia syntyy, jos ilmavirta keskeytetään tai hidastetaan konsonantin ajaksi, jolloin syntyy lihasjännityksiä kompensaationa kurkkuun ja suuhun. Useimmat konsonantit kun toimivat juuri päin vastoin: ilmavirtaa täytyy hetkeksi nopeuttaa, jotta konsonantti kuuluu selvästi. Ilmavirran nopeuttaminen taas on kropan heiniä.
Paras tapa harjoittaa kehoa konsonantteja varten on huulitäryllä laulaminen. Huulet eivät pärise, jos ilma ei liiku riittävällä teholla, mikä kertoo harjoittelijalle nopeasti, millainen on päivän kunto. Huulet eivät pärise hyvin myöskään silloin, jos alhaalta ylös suuntautuvaa ilmavirtaa vasten on minkäänlaisia jännityksiä. Tällainen jännittäminen voi tapahtua niin monella tapaa, että en ala tässä kaikkia mahdollisuuksia listaamaan, mutta kerron sen sijaan, mikä on oikea suunta: Koko kehon tulee pidentyä kahteen suuntaan kaulaa myöten, päälaen matkata kohti taivasta – ja selkäpuolen tulee laajentua samalla, kun navan ja solar plexuksen alue hitaasti antautuu kohti selkärankaa. Vatsa ei siis missään tapauksessa pullistu niin tässä harjoituksessa kuin milloinkaan muulloinkaan laulamisen aikana. Ilmavirran mukaan täytyy ikään kuin ojentautua. Kurkun alueen tulee pysyä vapaana.
Jos konsonantit sujuvat laulavalta keholta hyvin, vokaalilaulanta on sen jälkeen kevyttä ja helppoa. Vokaalit eivät soidakseen vaadi välttämättä varsinkaan keskialalla laulettuna niin paljon ilmaa, mikä toisaalta jättää kehon helposti liian laiskaksi. Vokaalijuoksutuksia kannattaakin harjoitella esimerkiksi mainitun huulitäryn avulla, tai jos kaipaa kunnon juurrutusta kroppaan, f-konsonantilla laulaen.
Vokaalien aikana tulee kropassa säilyä täsmälleen sama jäntevä tunne, kuin huulitäryn tai f:n kanssa laulettaessa. Silloin kurkku, joka ottaa helposti liikaa työtehtäviä itselleen, saa rentoutua.
Seuraavassa kirjoituksessa kerron lisää vokaaleista.
Seuraa instagramissa: @tiiamariasaari