Perusasioiden äärellä

Suurinta rohkeutta vaatii keskipolun tallaaminen

Olen ollut melkoinen terveyshörhö koko aikuisen elämäni ajan. Tiedän melko paljon ravintoaineista, paaston vaikutuksesta, aineenvaihdunnasta, unesta ja liikunnasta, vaikka toisaalta viittaan tiedoilleni kintaalla ja elelen, miten huvittaa. Rakastan tiedonkeruuta ja erilaisten asioiden kokeilemista; elämänkoulun diplomi-taiteilija tässä palveluksessanne! Sisarukseni ehdottivat minulle jo teini-ikäisenä, että kirjoittaisin kirjan nimeltä 101 Hyvää Sääntöä, Joita En Itse Noudata. 

Saatan kuitenkin ahmia monimutkaista faktaa niin paljon, että perusasiat unohtuvat. Kärsin vastikään valtavan kipeästä vatsasta iltaisin ja välttelin sen vuoksi erilaisia ruokia, suunnittelin kunnon paastoa ja jätin aamiaiset väliin. (Niin, join aamulla kahvin tyhjään vatsaan ja menin töihin.) Valitin aiheesta ystävälleni, joka oli sitä mieltä, että vatsani on kipeä, koska en syö. 

Haa! Ryhdyin sitten talkoisiin. Muistin syödä aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Vatsakivut hellittivät saman vuorokauden puolella. Kiukkuinen olokin helpottui. 

Ihminen on lopulta aika yksinkertainen elävä olento, jonka tarvitsee saada riittävästi ravintoa, liikuntaa ja unta. Kaiken lukemani terveystiedon jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että perusterveen ihmisen ruokavalion kanssa ei tarvitse olla hirvittävän tarkka: kunhan syö melko säännöllisesti ja kohtuullisen monipuolisesti. Paasto ei voi olla mikään kaikenkattava ratkaisu; se on joskus paikallaan. Ja me tiedämme jokainen aika paljon hyvän elämän rakennuspalikoista.

Joskus tulee mieleen, että suurinta rohkeutta vaatii tallata keskipolkua. Syödä samaa kaurapuuroa aamusta toiseen ja luottaa, että se on ihan riittävän hieno aamurutiini.