Eilen harjoittelin ulkoa pitkää, ranskankielistä resitatiivia. Opettelu tuntui tuskalliselta; ikään kuin mikään ei olisi halunnut tarttua päähän. Kertasin ja kertasin, hyräilin raitiovaunussa sanoja, tarkistin puhelimesta ja olin tyytymätön oppimisen vauhtiin.
Seuraavana aamuna hiippailin taas studiolle treenaamaan ja suureksi yllätyksekseni huomasin, että koko massiivinen teksti oli kuin olikin jäänyt muistiin!
Uni on ihmeellinen. Sen aikana oppii, kasvaa ja puhdistuu. Muistetaan siis nukkua. <3
